Kaksplus.fi

perjantai 20. tammikuuta 2017

Pieni rakas, oot niin ihana ❤

 


Olen valtavan ihastunut Oot niin ihana -tuotteisiin.
Niissä yhdistyy mielestäni aivan ihana teksti ja kaunis, yksinkertainen ulkoasu.
Innostuinkin tilaamaan lastenhuoneeseen tämän julisteen,
josta esteetikkona pidän valtavasti. 

Juliste muistuttaa lastenhuoneen seinällä siitä tärkeimmästä;
miten olemmekaan saaneet kaksi rakasta ja ihanaa lasta.
Innostuin kuitenkin julisteesta myös valokuvausrekvisiittana -
tällaisia kuvia meillä syntyi :).
Näistä voisi hyvin ideoida myös ystävänpäivänkuvia;
omalle, ihanalle ystävälle!

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

torstai 19. tammikuuta 2017

Suloiset sydänkortit lapsen käden kuvasta


Esikoinen on saanut uuden ystävän,
ja lapset ovatkin innoissaan piirrelleet ja askarrelleet juttuja toisilleen.
Yhtenä päivänä näytin lapselle, miten tällaisen sydänkortin idea toimii,
ja hän olikin aivan innoissaan tästä.

Kuten monet muutkin meidän askartelut,
tämäkin on yksinkertainen toteuttaa,
mutta sisältää mielestäni ihanan symboliikan -
kuin kaksi ystävystä pitämässä toisiaan kädestä.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tarvitaan vain taitettu paperi tai kartonki.
Lapsi laittaa kätensä taitteelle yläkuvassa näkyvällä tavalla:
peukalo ja etusormi tulevat vähän taitteen yli.
Kun käden kuva piirretään ja leikataan irti,
peukalon ja etusormen väliin jää sydän.

Tämä sopisi kivasti vaikka tulevan ystävänpäivän askarteluksi :).


keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Arvaatteko, mitä lapsi odottaa risteilyltä eniten?


Olemme käyneet vuosittain risteilyillä lasten kanssa.
Nyt lapset muistavat jo edelliset reissut 
ja odottavatkin pian tulevaa uutta matkaa jo aivan innoissaan.

Liikutuin, kun juttelin tässä yhtenä päivänä tulevasta reissusta esikoisemme kanssa. 
Hän alkoi itse innoissaan kertoa, mitä odottaa laivamatkalta kaikista eniten.
Arvaatteko?

Kyseessä ei ollut pallomeri, ei leikkipaikka.
Ei herkut, eikä näkymä hytin ikkunasta.
Lapsi odottaa kaikista eniten sitä, kun olemme koko perhe yhdessä.
Yhdessä samassa hytissä, sängyllä loikoilemassa. 
Aika ihanaa mielestäni.
Eihän loppujen lopuksi ole kuitenkaan kyse pallomerestä,
kauppojen tavaramäärästä tai karkkivuorista.
Vaan läheisyydestä, yhdessäolosta, perheajasta.
Onnesta ja rakkaudesta.

Onkin aivan ihanaa huomata, miten ne kaikista tärkeimmät asiat
ovat lopulta lapsillekin niitä mieleenpainuvimpia ja odotetuimpia.


tiistai 17. tammikuuta 2017

Ystävänpäivän sydänpuustit ❤



Innostuin aiemmin leipomistani korvapuusteista niin,
että halusin kokeilla jo myös tällaisia ystävänpäivään sopivia versioita.
Aika suloisia näistä tulikin - sydänpuusteja :). 

Tein siis ihan tavallisesti korvapuustien taikinan kaneli-sokeri-täytteineen
ja rullasin sen tuon alakuvan kaltaisella tavalla.
Tuollaisesta pötkylästä leikkasin sitten siivuja,
jotka laitoin pellille paistumaan sydämien muotoon.
Osan pullista koristelin alimmaisen kuvan tapaan
sokerikuorrutteella ja nonparelleilla,
mutta mielestäni nuo koristeettomat versiot ovat tosi kauniita myös :).

Iloista ystävänpäivän odotusta kaikille!


maanantai 16. tammikuuta 2017

Jämäkartongit käyttöön - ystävänpäivän värisuora :)



Oletteko huomanneet, että ystävänpäivään on enää kuukausi? :)
Innostuin miettimään jo askarteluja ja muita ihania, teemaan sopivia juttuja.
Tänään etsin kotoa kaikki pikkuiset, kartongin ja paperin palat 
ja niistä syntyi tällaisia värisuora-kortteja. 
Piirtelin sydämet ihan pikkuisella joulupiparimuotilla,
joten näihin riittivät mainiosti ihan pienimmätkin paperinpalaset.

Tällaisia sydänkortteja on helppo askarrella lastenkin kanssa - 
pienimmät voivat sommitella ja liimailla aikuisen leikkaamia kuvioita
ja vähän isommat osaavat leikata jo itse.
Minä pidän yksinkertaisesta tyylistä,
mutta näissä vain mielikuvitus on rajana,
sommitella voi millaisia vain! :)

lauantai 14. tammikuuta 2017

Minun suruni ei ole lapseni suru



Katselin tänään iloisena touhuilevaa esikoistamme.
Lapsi oli hyväntuulinen, tyytyväinen ja täysin uppoutunut leikkiinsä.
Nykyisin hän aloittaa iloisena aivan mahtavat leikit heti herättyään.
Hän keskittyy, touhuaa, antaa mielikuvituksensa lentää.
Askartelee ja rakentaa aivan mahtavia, luovia juttuja.
Ja mikä tärkeintä, mitä on niin ihanaa katsoa, että sydän tuntuu pakahtuvan:
hän on oma itsensä, hänellä on hyvä olla, se oikein loistaa hänestä.

Alkysyksystä näin ei ollut.
Lapsi oli jatkuvasti ärtyisä, äärettömän kiukkuinen ja kaikki asiat itkettivät.
Kiva tekeminen tai seura huijasi vähän, mutta pääasiassa tuntui,
että lapsella oli koko ajan jokin huonosti,
vaikka kaiken olisi pitänyt olla hyvin.

Viimein syy lapsen jatkuvaan pahaan oloon selvisi:
allergiat eivät olleetkaan helpottaneet, vaikka olimme niin luulleet.
Isku tuntui toisaalta musertavalta; antaisin kaikkeni, jos lapseni voisivat olla terveitä.
Toivon sitä enemmän kuin mitään, niin kuin varmasti jokainen äiti toivoisi.
Toisaalta taas olen äärettömän onnellinen siitä,
ettei meillä ole mitään todella vakavaa ja syy lapsen pahaan oloon selvisi.
Kun tiedämme, mistä hän tulee kipeäksi, osaamme hoitaa häntä oikein.
Niin saamme myös sen kaikista parhaimman palkinnon;
miten ihanaa onkaan katsoa silminnähden hyvinvoivaa ja iloista lasta,
kun ruokavalio on kohdallaan ja allergiaoireet poissa.
Vaikka joissakin tilanteissa ja paikoissa ruokarajoitukset tuntuvatkin
suurilta ja osin hankaliltakin, onneksemme lapsillamme on "vain" allergiaa.
Ei mitään moninverroin vakavampaa tai henkeä uhkaavaa.

Välillä huomaan surevani, miten lapseni jäävät paitsi monenlaisesta.
Sitten kuitenkin havahdun: lapseni eivät osaa surra sitä, mitä minä suren.
He eivät osaa kaivata ruokia, joita minä aikuisena ajattelen,
vaan ilahtuvat ja nauttivat siitä, mitä on.
Ja heillä on kuitenkin paljon.
Voisi olla niin moninverroin huonomminkin.
Oikeastaan meillä on asiat todella hyvin, saamme olla kiitollisia.
Eikä ruokavalio ole oikeastaan edes rajoitus, vaan aivan päinvastoin:
se mahdollistaa heille kivuttoman, iloisen ja ihanan arjen sekä elämän.
Sen, että heillä on hyvä olla.


tiistai 10. tammikuuta 2017

Ihanat korvapuustit vartissa :)



Kanelin ja kardemumman tuoksua.
Höyryävää kahvia, hämärä iltapäivä.
Kotona kaikki rakkaimmat.

Meillä oli tänään pullapäivä :).

Perinteisissä korvapuusteissa taikinan kohoamiseen kuluu aikaa,
mutta nämä meillä leivotut kohotetaan vasta uunissa.
Rakenne ja leivottavuus taikinassa on silti aivan sama kuin tavallisessakin versiossa,
eikä näitä erotakaan niistä mielestäni muuten kuin nopeudesta.
Lisäksi nämä ovat (muodikkaasti) vehnättömiä ja lisäksi
gluteenittomia, maidottomia ja munattomia.
(Halutessaan näihin voi toki käyttää lehmänmaitoa ja kananmunaa myös.)


Näin minä nämä tein, tarvitset:

3dl riisimaitoa
reilu 1pss kuivahiivaa
reilut 2t psylliumia
ripaus suolaa
1dl sokeria
1rkl kardemummaa
7dl Semperin hienoa jauhoseosta
1dl öljyä

Täytteeksi tummansinistä Keijua (maidoton), kanelia ja sokeria.
Pinnalle reilusti raesokeria.

Lämmitä maito ja lisää psyllium, sekoittele ja anna turvota hetki.
Lisää muut aineet ja vatkaa taikinaa hetki koneella, jolloin sitko muodostuu.
Leivo, kuten tavalliset korvapuustitkin ja paista 225 asteessa noin 15 minuuttia. 

Herkullista viikkoa kaikille!



maanantai 9. tammikuuta 2017

DIY Ihana, kuin oikea, kimalteleva taikalumi :)



Meillä tosiaan asuu kaksi pientä Frozen-fania.
Vaikka lapset eivät ole elokuvaa nähneetkään,
innostus leikkiä, laulaa ja askarrella Elsa-juttuja on valtava :).
Melkein mistä tahansa puuhasta löytää mielikuvituksen siivin
kytköksen tuohon jäiseen tarinaan, kun oikein yrittää :D. 

Innostuin itsekin miettimään lisää askarteluja talvisen teeman ympärille.
Yksi juttu, jota halusin ehdottomasti kokeilla, oli itse tehty lumi.
Tästä tulikin todella koukuttavaa myös tällaiselle erilaisia pintoja ja
materiaaleja ja niiden hipelöintiä rakastavalle aikuiselle.
Tämän lumen koostumus on kerrassaan jännä - 
vähän kuin viileää, kinesteettistä taikahiekkaa.
Vähän murenevaa, mutta kuitenkin muotoiltavaa.

Tätä lunta voi painella muotteihin ja tästä voi rakentaa lumivuoria...
Tämä tosiaan tuntuu käsissä viileältä oikean lumen tapaan
ja mikä hauskinta, tämä lisäksi tuoksuu hyvältä!
Todellista monen aistin aktivointia leikkihetkiin siis :).
Toisin kuin ehkä reseptin perusteella voisi luulla,
tämä ei siis ole puuromaista tai taikinamaista,
koostumusta on vähän vaikeaa kuvailla.


Ehdoton plussa on myös se, että tätä on helppo tehdä!
Tarvitaan vain muutama purkki ruokasoodaa,
tavallista hiustenhoitoainetta ja askarteluhilettä.
Hoitoainetta sekoitetaan pikkuhiljaa soodan ja hileen sekaan
niin paljon, että koostumuksesta tulee sopivaa.
Tässä vaiheessa seosta kannattaa vaivata ja puristella käsin,
jolloin pienikin määrä hoitoainetta sekoittuu kuiviin aineisiin hyvin.
Hoitoaineen valinnalla voi vaikuttaa myös seoksen tuoksuun :).
Lopputulos ei saisi olla liian märkää, vaan juuri sopivan muovailtavaa.
Hoitsikan lisäyksessä kannattaa olla rauhallinen.
Itse käytin kuvassa näkyvää sinistä hilettä,
jolloin lopputulos oli erittäin hennon vaaleansininen. 

Kivoja leikkihetkiä! 


keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Ihana!! DIY Frozen-muovailuvaha :)


Päätin tänään yllättää lapset tekemällä itse Frozen-muovailuvahaa.
Yllätyin itsekin, miten ihanaa tästä tuli!
Juuri Frozenin sinistä ja hopeisena kimaltelevaa - aivan täydellistä.
Ei ole vaikeaa arvata, kuinka innoissaan lapset olivat :).

Tämä on todella helppo ja tosiaan aivan hurjan kaunis.
Sopii mielestäni myös pieneksi lahjaksi, kauniisti pakattuna.
Tiiviissä pakkauksessa tämä säilyy ainakin muutaman päivän, varmaan enemmänkin.
Tässä ohje taas teillekin - 
oikeastaan tämä on siis hieman sävytettyä taikataikinaa,
vanhalla reseptilläni.


FROZEN-MUOVAILUVAHA

3dl jauhoja
1,5dl suolaa
noin 1,5dl vettä
1 rkl öljyä
noin 2ml sinistä, nestemäistä elintarvikeväriä
hopeista kimalletta

Sekoita jauhot, suola ja kimalle.
Sekoita nestemäinen elintarvikeväri veteen.
Lisää vesi-väri-seos jauhoseokseen. 
Väri haalenee lopuksi, kun teokset paistetaan.
Lisää lopuksi öljy ja sekoita hyvin.
Tarvittaessa voit lisätä vielä hieman vettä.

Muotoile massasta kuvioita ja paista 125 asteessa noin tunti.
Kuviot ovat valmiita, kun ne ovat kovia.

Iloisia askarteluhetkiä!


maanantai 2. tammikuuta 2017

Jättipaketti vinkkejä kivoihin puuhiin päiville, kun ei ole mitään tekemistä



Meillä koko perheen yhteinen (joulu)lomailu jatkuu vielä ihanasti.
Vaikka lapset keksivätkin yleensä aivan mahtavia mielikuvitusleikkejä,
tulee välillä myös hetkiä, kun tekemistä on vaikeampi keksiä.
Näin varmaan on toisinaan muillakin -
tässä siis meidän kootut vinkit hauskoihin puuhiin 
niille päiville, kun "meillä ei ole mitään tekemistä".
Toivottavasti näistä on iloa! :)


Usein olemme maalanneet eri tavoilla; haluan kannustaa lapsia 
luovuuteen ja maalaaminen on heistä hauskaa. 
Yksi, ehkä vähän erikoisempi hitti on ollut vaahtomaalaus 
ja samaan kategoriaan taitaa mennä silkkipaperimaalaus,
jolla saa todella kauniin, akvarellimaisen lopputuloksen. 


Myös lumimaalaus oli lasten mielestä aivan ihanaa; lunta sisällä! 
Perinteinen suolamaalaus on puolestaan ollut takuuvarma viihdyttäjä vuodesta toiseen. 
Kuplamuovimaalaus taas oli todella hauskaa myös ja valkoisella
maalilla toteutettuna tuolla tekniikalla saa vaikkapa oivia lumimaisemia :).
Yksi maalaustekniikka on ollut lisäksi sydämien painaminen talouspaperirullalla.


Taikataikinastakin olemme leiponeet usein; taikinaa on näppärää värjätä
elintarvikeväreillä ja koristella oikeilla nonparelleilla ja kanelillakin;
niin taikinasta leivotut pikkuiset korvapuustit tuoksuvat aivan oikeilta! 


Vielä muita, mieluisia puuhasteluja ovat olleet kauniit, huurteiset kynttilälyhdyt
liiman ja suolan avulla tehtyinä. Marakasseja teimme jouluisina versioina,
mutta toki niihin voi käyttää millaisia papereita vain :). 
Tänä vuonna piirtelin teille myös tulostettavat kaavat perinteisiin,
leikattaviin lumihiutaleisiin


Erilaisia korttejakin olemme askarrelleet monenlaisia, esimerkiksi 
Ystävänpäivän aikaan teimme myös hiirikortteja kartonkisydämistä.

Tässä siis monta, meillä kivaksi todettua ideaa niihin päiviin,
kun tekee mieli puuhastella jotakin, muttei keksi, mitä :).




sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Erilainen toive uudelle vuodelle?


Havahduin miettimään tapaa toivoa alkavalta, uudelta vuodelta jotakin.
Pohdin ja hämmennyin.
Tuntuu, että minulla on jo kaikki, tässä ja nyt.
Se kaikista arvokkain.
Tuntuu, että tärkeimmät asiat ovat sisälläni, sydämessäni.
Siellä on jotakin sellaista, jonka arvoa ei voi mitata.
Joka ei muille näy, mutta joka on minulle kaikki.

En osaa toivoa eksoottisia lomamatkoja, luksuskotia tai hienompaa autoa. 
Aina välillä mietin, olenko vain tylsä tai tavallinen.
Näen kuitenkin niin paljon kaunista kaikessa aivan tavallisessa.
Pienissä, ohikiitävissä hetkissä.
Niissä, joita ei voi suunnitella tai määrätä.
Arjen halauksissa, lapsen onnea loistavissa silmissä.
Illan hämärässä ja punertuvassa taivaassa.
Vielä enemmän asioissa, joita en osaa edes selittää.

Vaikka olenkin esteetikko, 
en arvosta kallista sisustusta tai mahtavia puitteita. 
Ristiriitaista ehkä?
Näen kauneutta niin toisenlaisissa asioissa.
Valoissa, sävyissä, kotoisuudessa, pienissä vivahteissa.
Rakkaudessa ja tunnelmassa.
Asioissa, joita on vaikeaa pukea sanoiksi.

Monesti olen miettinyt, kokevatko muut samoin;
ymmärtääkö kukaan?
Olenko vain helppo, tylsä ja vähään tyytyväinen?
Minusta ei vain tunnu, että minulla olisi vähän.
Päinvastoin; olen saanut niin paljon kaikkea arvokasta.
Lahjoja, joita ei voi nähdä eikä mitata.
Jotka voi vain tuntea ja tunnistaa sydämellä.

En osaakaan toivoa uudelta, alkaneelta vuodelta mitään uutta ja erityistä.
Toivon, että saan pitää tämän kaiken, joka minulla jo on.
Arvostan pieniä hetkiä, arjen kauniita palasia.
Niissä elämä on. 


perjantai 30. joulukuuta 2016

Nappaa vinkki! DIY ihanat uudenvuoden lapsikuvat :)



Meillä esikoinen on viime aikoina innostunut 
kovasti valokuvattavana olosta.
Hän nauttii valtavasti kameran edessä ja
keksii itse innolla erilaisia ehdotuksia,
miten haluaisi tulla kuvatuksi.

Tällä kertaa ajattelin kirjoitella omat vinkkini tähän,
miten nämä uudenvuoden kuvat otettiin.
Toivottavasti näistä ideoista on iloa! :)


1. Kuvaa päivän valoisimpaan aikaan, älä käytä salamaa.
Jos mahdollista, kuvaa ulkona tai sisällä suhteellisen lähellä
ikkunasta tulevaa valoa, luonnonvalossa.

2. Valitse taustaksi yksivärinen seinä, jos mahdollista.
Siirrä irtotavarat ja huonekalut syrjään.
Ota lapsen vaatteet ja rekvisiitta valmiiksi.

3. Laita kamera valmiiksi: 
Säädä aukko mahdollisimman suureksi
eli f-numero mahdollisimman pieneksi.
Voit käyttää aukon esivalinta -kuvaustilaa,
Nikonissa A ja Canonissa Av.
Talvella sisätiloissa myös ISO-arvon voi säätää
niin suureksi, kun rakeisuuden lisääntyminen antaa myöten.
(Huomaat kyllä, jos arvo on niin iso, että kuvista tulee rakeisia.)

4. Kun kamera ja tausta ovat valmiina,
pue lapsi ja pyydä hänet kuvauspaikalle.
Pyydä lasta asettumaan mahdollisimman kauas taustaseinästä.
Näin tausta sumenee kauniisti, eikä siihen jää mahdollisia varjoja.

5. Tarkenna lapsen silmiin, anna lapsen eläytyä
ja nauttia roolistaan ja kuvaa, kuvaa ja kuvaa.
Kyykisty lapsen tasolle tai käy pitkäksesi lattialle.
Aidon hymyn saa taaperolle usein hassuttelemalla,
leikki-ikäisen kanssa voi muistella ihania tai hauskoja hetkiä.
Aito ilo ja tunne näkyy kuvissa!
Ota reilusti kuvia, näin satunnaiset suljettuina olevat silmät
ja muut vastaavat eivät haittaa.
Kuvaa sen verran kaukaa, että sinulla on varaa suoristaa kuvaa
jälkikäsittelyssä tai hiukan rajata sitä.

6. Jälkikäsittele kuvat; rajaa reilusti ja suorista tarvittaessa.
Halutessasi voit myös lisätä kuviin kirkkautta, kontrastia tai erilaisia filttereitä.
 Ilmaisohjelmista esimerkiksi Photoscape ja Picmonkey 
ovat mielestäni kokeilemisen arvoisia.
Maksullisista ohjelmista esim Lightroomin saa pienellä kuukausimaksulla.

Itse pidän yksinkertaisuudesta
ja vaikka nousevan sekä laskevan auringon valo
on todella kaunis ja vertaansa vailla,
mielestäni pienilläkin perusasioilla saa kotioloissa kivoja kuvia.
Hämärä vuodenaika toki asettaa rajoituksensa,
mutta jo pienilläkin asioilla saa kotikuvistakin toimivia ja ihania muistoja :).

Meillä oli näissä kuvissa vain ilmapalloja, kotoa löytynyt kruunu ja
tuo kartongista askarreltu kyltti.
Kuvauspaikkana oli olohuone ja taustana vaalea seinä.
Aina ei tarvita monimutkaisia valmisteluja ja superhienoa maisemaa,
vähemmälläkin pärjää :).


keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Ihana askartelu - vettä ja silkkipaperia, mitä tapahtuu?



Oletteko kokeilleet tehdä "akvarelleja" veden ja silkkipaperin avulla?
Tämä askartelu on lapsista hauskaa ja lopputulos on mielestäni tosi kaunis,
kuin herkkä akvarelli.

Tarvitaan vain valkoista kartonkia, vettä suihkepullossa,
eri värisiä silkkipapereita ja jonkinlainen tussi.
Ideana on liuottaa silkkipapereista väriä veden avulla,
jolloin eri sävyt sulautuvat toisiinsa pehmeästi ja kauniisti;
lopputulos muistuttaa vesivärimaalausta.
Tähän pintaan voi piirtää jotakin joko aivan aluksi vedenkestävällä tussilla
tai lopuksi millä tahansa tussilla tai kynällä.

Kannattaa huomioida, että veden irroittama väri on lopputuloksessa
paljon vaaleampaa kuin miltä sävy kuivissa silkkipapereissa näyttää.
Minulla silkkipaperit ovat vielä paikoillaan tuossa yläkuvassa,
alakuvassa näkyy lopputulos askartelun kuivuttua.


Silkkipaperi-akvarellit

1. Revi silkkipapereista pieniä paloja.

2. Piirrä valkoiseen kartonkiin haluamasi kuva vedenkestävällä
tussilla valintasi mukaan joko nyt, tai millä tahansa tussilla aivan lopuksi.

3. Sumuta valkoinen kartonki märäksi, jolloin silkkipaperit tarttuvat siihen.

4. Sommittele silkkipaperin palat kartongille haluamallasi tavalla.

5. Sumuta silkkipaperit reilusti märiksi ja jätä askartelu kuivumaan.

6. Poista kuivuneet silkkipaperit; kaunis, vesivärimäinen pinta on valmis.
Koristele halutessasi tussipiirroksella.




maanantai 26. joulukuuta 2016

Viisi vinkkiä onnistuneisiin joululoman valokuviin


1. Rajaa kuvaan vain olennainen
Kuvaa yksityiskohtia. Mieti, mikä on kuvassa tärkeintä.
Suurin osa kuvista paranee rohkealla rajauksella :).

2. Karsi taustalta kaikki ylimääräinen pois
Yksinkertainen ja rauhallinen tausta antaa sen tärkeimmän 
nousta kuvan pääosaan, eikä vie katsojan huomiota epäolennaisuuksiin.

3. Valitse muutama sävy
Vaatteissa, taustassa ja rekvisiitassa riittää usein muutama,
yhteensopiva sävy. Näin lapsen ilmeet eivät "huku massaan".

4. Kuvaa päivän valoisimpaan aikaan tai ulkona
Talvella valoa on melko vähän sisäkuvaukseen, jolloin kuvista tulee helposti
epätarkkoja, rakeisia tai suoraan salamalla otettuja.
Pyri hyödyntämään valoisin aika päivästä.

5. Valitse kuvausajankohta lapsen jaksamisen mukaan
Lapsi jaksaa parhaiten, kun ei ole nälkä eikä väsy.
Aito ilo ja tunne näkyy kuvissa :)